Mihrimah, kuten mikä tahansa nuori tyttö, haaveili puhtaasta ja kauniista rakkaudesta. Mutta sulttaanalle ei annettu oikeutta valita, ja Khyurrem Sultan, joka pyrkii poliittiseen suunnitelmaan, naimisiin tyttärensä Rustem-Pashan kanssa.
Avioliitto Rustemin kanssa rasitti sulttaanaa, mutta aluksi hänen äitinsä ei sallinut hänen avioeroa, ja sitten Rustem Bayazidin tuki.
Saatuaan tietää, että Rustem oli pettänyt veljensä, Mihrimakh hyökkäsi pasaan syyttäen häntä maanpetoksesta:
- Monta vuotta haaveilin päästä eroon sinusta, mutta aina joku oli tiellä. Sinä olet ketju käsivarsissani, kaspa selässäni. Työnnyt sinettisi kuin tikari veljeni selkään. Haaveilin aina päästä eroon sinusta, mutta tiellä oli aina joku. Mutta nyt eron sinusta.
Mihrimah meni hallitsijan kammioihin pyytämällä lupaa erota Rustem. Mutta padishah päätti, että Mihrimah oli vihainen miehelleen Bayazidin takia, ja sanoi, että Rustem ei voinut tehdä toisin, hän noudatti minun käskyni. Erota hänestä, en salli sinua.
Jo palatsissaan Mihrimakh kertoi pasalle, että hän löytää keinon päästä eroon hänestä, ja vastedes, jotta hän ei lähestyisi häntä edes yhdellä askeleella eikä uskaltaisi koskettaa häntä edes sormella.
Johon Rustem vastasi:
- Ja mistä sait idean, että tarvitsen sinua, Mihrimah. En vain välitä sinusta! Unohdit, että hautasin rakkauteni sinua varten kauan sitten.
Mihrimah ei aikonut antaa anteeksi Pashan pettämistä ja itsensä huomiotta jättämistä, joten kun hän sai tietää, että Bayazid oli antanut Atmajan kostaa Mustafalle, hän auttoi häntä mielihyvin.
Atmaja on odottanut tilaisuutta kauan ja lopulta on tullut laskun tunti. Atmaja suorittaa velvollisuutensa, kostaa Mustafan, tosin elämänsä hinnalla.
Mihrimah pääsi eroon selkästään, mutta menetti myös Rustem Pashalla vallan.
