Ibrahimin ja Haticen rakkaus oli kiellettyä. Hän on rakastajatar, ja hän on vain orja. Rakastajat unelmoivat jälleennäkemisestä, mutta he ymmärsivät, että Valide ja sulttaani eivät koskaan antaisi siunausta avioliittolleen.
Lisäksi Valide ja sulttaani päättivät kihlata Haticen Mustafan opettajalle Mehmed Celebille ja jopa juhlivat kihlausta. Hatice ymmärsi, että Ibrahim saattoi menettää henkensä rakkautensa vuoksi. Siksi nöyrästi kumarsi päänsä kohtalon iskujen edessä.
Lähtiessään sotilaalliseen kampanjaan Rodokselle, Ibrahim lupasi rakastajatarlleen palattuaan ratkaista tämän ongelman ja poistua palatsista pitäen rakkaansa tiukasti kädestä. Ibrahim ei kuitenkaan voinut pitää lupaustaan.
Palattuaan sotilaallisesta kampanjasta Ibrahim sai tietää, että Haticen sulhanen oli sairas kulutukseen. Ibrahim toivoi, että sulttaani peruuttaisi häät, mutta sen sijaan Suleiman lykkäsi häitä ja lähetti parhaat lääkärit hoitamaan Celebin.
Ibrahim tajusi menettäneensä ja tiesi, ettei hän voinut katsoa rauhallisesti rakkaansa kärsimystä. Ibrahim päättää lähteä Ottomaanien valtakunnasta ja palata kotimaahansa Pargaan.
Ennen lähtöään Ibrahim kirjoitti kaksi kirjettä. Yksi Suleimanille, jossa hän kertoi kieltäytymisestään kaikista etuoikeuksista ja arvonimikkeistä sekä rakkaudestaan Haticeen. Ja nainen tunnusti pakeneneensa, koska hän ei kyennyt täyttämään lupaustaan.
Ibrahim lähti kotimaahansa, josta hän löysi isänsä, kalastaja ja kaksoisveli Nikon.
Suleiman kuitenkin loukkaantui Ibrahimin pakenemisesta ja koki tämän teon petoksena. Sulttaani Suleiman lähettää vartijoita kirjeellä Pargaan, jossa hän käskee Ibrahimia palaamaan. Suleiman varoitti pashaa, että jos tämä kieltäytyy, Topkapin vartijat tuovat hänet väkisin.
Ibrahim ymmärsi, että ottomaanien maissa kuolema odotti häntä. Mutta hän ei uskaltanut olla tottelematta isännän käskyä.
Ibrahim ja hänen perheensä menevät hallitsijan luo, sillä hänen sielullaan on raskas taakka ja ajatus välittömästä kuolemasta.
