Namyk toi Yeterin kartanoonsa ja esitteli hänet puolisiskoksi. Ensimmäisistä päivistä lähtien Khandan vastusti ylimielistä ”vierasta” ja piti itseään Emirkhanin kartanon täydellisenä ja ainoana rakastajana. Eräänä päivänä hän ei kuitenkaan voinut ymmärtää ja hyväksyä veljensä päätöstä.
Namyk kokosi kaikki perheenjäsenet aamiaiseksi puutarhaan ja ilmoitti, että hänen talonsa tulee pian Yeter Aslanille. Hän valmistelee jo kaikkia tarvittavia papereita kiinteistön siirtämiseksi hänen omistukseensa.
Tämä päätös oli odottamaton kaikille, ja ennen kaikkea Yeterille itselleen. Pöydän ääressä hän kuitenkin piti itsensä hillittynä eikä osoittanut tunteita. Samaa ei voi sanoa Handanista. Nainen piti itseään kartanon emäntänä, ja nyt hänestä tulee siellä vieras.
Handan puristi huuliaan ja sanoi, ettei niin tapahtuisi. Abidin kuitenkin tuki setänsä päätöstä ja muistutti äitiään, että tässä tapauksessa hän ei voinut tehdä mitään.
Handan ei voinut hyväksyä veljensä päätöstä ja otti tyttärensä ja tyttärentyttärensä pois kartanosta.
Hieman myöhemmin Yeter kysyi Namykilta, miksi hän antoi hänelle talonsa. Namyk vastasi, että tämä talo on aina kuulunut hänelle. Hän oli aina hänen vierellään ja tuki häntä kaikessa. Mutta hän tajusi, että oli liian myöhäistä. Namyk lupasi parantaa.
Hän oli kuitenkin aiheuttanut Yeterille paljon tuskaa vuosien varrella ja nainen vastasi, että oli asioita, joita ei voitu korjata. Ja ennemmin tai myöhemmin heidän on yhdessä vastattava synneistään.
